Pelastivatko puolalaiset Suomen neuvostopanssareilta ja Karjalaiselta?
Syksyllä 1970 Ahti Karjalaisen ja KGB:n vallankumous sujui Suomessa suunnitelmien mukaan. Kommunistit valmistelivat yleislakkoa, joka johtaisi yhteenottoihin poliisin ja lakkolaisten välillä ja tarvittaessa aseelliseen "apuun" Neuvostoliitosta järjestyksen palauttamiseksi. Joulukuussa 1970 tapahtumien edelle ehti kuitenkin Puolan kansannousu kommunistihallintoa vastaan.
Kommunistit määräsivät rauhallisten mielenosoittajien kimppuun yli 30.000 sotilasta ja poliisia, jotka avasivat tulen 17.12.1970 Gdyniassa. Jälki oli samanlaista varsinkin Puolan muissa satamakaupungeissa. Kuolleita oli vähintään 42 ja loukkaantuneita vähintään tuhat, noin 3.000 mielenosoittajaa pidätettiin.
Kommunistit tiesivät hyvin, etteivät he kyenneet kahden rintaman sotaan. Neuvostojohdon katseet kiinnittyivät Puolaan ja Kekkosen annettiin ottaa tilanne haltuun ja torjua yleislakko 29.12.1970 eduskunnassa hyväksytyllä UKK-sopimuksella. Budapestin teurastaja Juri Andropov oli kaiketi kutsunut vanhan kaverinsa Vladimir Stepanovin pois Helsingistä jo lokakuussa. Myös toinen öykkäri Aleksei Beljakov lähti vuoden 1971 alussa "sairauslomalle."
Jukka Seppisen mukaan presidentti Kekkonen ja pääministeri Karjalainen "neuvottelivat pitkään kriittisessä vaiheessa 19.12.1970." Vainko Suomen työmarkkinakysymyksistä? Tekisi myös mieli kysyä, mistä pääministerin sihteeri Paavo Väyrynen ja KGB-mies Nikolai Tshatskih keskustelivat ravintola Hungariassa 18.12.1970. Sääli, ettei Supon miehillä ollut ilmeisesti tuolloin käytössään nykyaikaisia kuuntelulaitteita.
Puolan kommunistihallinto joutui aikanaan myöntämään kuusi kuolonuhria. Ruumiit haudattiin ylimääräisen haloon välttämiseksi yöllä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mielenkiintoinen näkökulma Puolan protestiliikkeestä. Myöhemmin Solidaarisuusliike ja Afgananistanin sissit toimivat samassa roollissa. Molemmat taistelivat samalla myös Suomen puolesta pakottaessaan NL:n suuntamaan huomionsa muualle.
Mistä muuten Snellman on saanut Suomea koskevat tietonsa? Hannu Rautkallioltako?
Tähän juttuun pitkälti Jukka Seppiseltä. Hakemukseni päästä Supon arkistoihin on ihan kirjallisestikin torjuttu. Eikä siinä mitään, ei minulla mitään järkevää tutkimussuunnitelmaa ollutkaan esittää.
Olisihan nuo NL:n arkistotkin tieteellisesti mielenkiintoisia mutta eikös eräs Suomalainen politiikko torpannut niiden aukaisun kun sitä alettiin valmistelemaan.
Presidentti Jeltsin tarjosi niitä auki Mauno Koivistolle v. 1991 (?) ja tämän vastaus oli kiitos ei.
Jonkinlainen vesitetty versio siitä suunnitellusta yleislakosta saatiin kuitenkin tuta kevättalvella vuonna 1971, jolloin koko metalliteollisuus meni lakkoon. Sitä lakkoa voidaan pitää jonkinlaisena vedenjakajana taistolaisliikkeen järjestäytymisessä ja se oli luonteeltaan erittäin poliittinen. Muutoin se ei olisi kestänyt niin pitkään.
Eräs tuttavani kertoi aikoinaan, että hän oli silloin Pohjanmaalla osallistunut kokoukseen, jossa parisen sataa paikallista "isäntäaktivistia" suunnitteli aseellista joukkoinvaasiota Helsinkiin näyttämään herroille kuinka kommunistit pannaan kuriin, kun eivät itse siihen pysty.
Jos varsinaisten vaaran vuosien jälkeen on osoitettavissa tilanne, jossa yhteiskuntajärjestys on jälleen ollut veitsen terällä, niin sellainen oli juuri kevättalvi 1971.
Metallin lakkoon mentiin demari Sulo Penttilän johdolla yksimielisesti. Tottakai kommunisteja käytettiin pelotteena, mutta suomalaisille saatiin lomaraha. Beljakov oli jo kotonaan.
Esimakua antoi yksi Beljakovin ehdottomista suosikeista, Terijoen hallituksen sisäministeri ja Moskovan valtionyliopiston kunniatohtori Tuure Lehen SKP:n ylimääräisessä edustajainkokouksessa 14.2.1970:
"On luotava tilanne, jossa SDP ja Keskustapuolue asetetaan temppelinharjalle, jolloin niiden on valittava joko leimautuminen antikommunismin leiriin tai taipuminen puolueen ja työväenluokan vaatimuksiin."
"Normaali poliittinen taistelu Suomessa SKP:tä vastaan oli vastedes taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Porvarillisille äänestäjille oli tehtävä selväksi, että taistelu kapitalismin säilyttämisen puolesta on taistelua antikommunismin ideologian puolesta ja sellaisena tähtäytyy ulkopoliittisia etujamme vastaan."
"Eräs tuttavani kertoi aikoinaan, että hän oli silloin Pohjanmaalla osallistunut kokoukseen, jossa parisen sataa paikallista "isäntäaktivistia" suunnitteli aseellista joukkoinvaasiota Helsinkiin näyttämään herroille kuinka kommunistit pannaan kuriin, kun eivät itse siihen pysty."
Kukahan mahtoi ehdottaa ko kokousta? Joku stalinistiko?
Moinen "invaasio" Helsinkiin olisi ollut taivaan lahja vallankumouksen tekijöille. Tuohon aikaan olisi ollut runsaasti sodankäyneitä vallankumouksellisia sotasaalisaseineen, joilla kyllä olisi saatu rähinä aikaiseksi.
Lahtarien "uudistettu Mäntsälän kapina" olisi johtanut välittömästi yleislakkoon ja ties miillaiseen mellakointiin ... ja vaatimuksiin puna-armeijan avusta.
Jos suunniteltu invaasio olisi toteutettu, valtiovalta olisi vaikka ammuttanut invaasiomiehet ennen Helsinkiin pääsyä.
Niin typerä ja vaarallinen ja suoraaan taistolaisten vallankumoussuunnitelmiin sopiva se olisi ollut.
"Jos varsinaisten vaaran vuosien jälkeen on osoitettavissa tilanne, jossa yhteiskuntajärjestys on jälleen ollut veitsen terällä, niin sellainen oli juuri kevättalvi 1971."
Ilmeisesti noin. Metallilakko olisi onnistunut metalliteollisuuden painamisessa polvilleen, sillä yritysten -suurtenkin - rahat olivat loppu tai loppumassa. Silloin hallitus järjesti loputtoman rahoituksen Suomen Pankin avulla pankkijärjestelmän kautta yritysten pitämiseksi pystyssä.
Ja siihen se lakko lopulta nuivahti.
Kekkosen suomi oli vapaa maa.
Vain 30 vuodessa suomi oli noussut keppikerjäläisen asemasta maailman rikkaimpien maiden joukkoon.
70-luvulla sanavapaus oli suurimmillaan, se alkoi hiipua vasta Koiviston jengin tuhottua poliittisen lehdistön nykyisen uusliberalistisen propagandan tieltä.
Työttömyyttä ei käytännöllisesti katsoen ollut, Kekkonen soitti demokratian hätäkelloja kun se nousi 60 tuhanteen ja asia hoidettiin kuntoon.
Ei ollut leipäjonoja, vauraus oli jakautunut niin tasaisesti kuin se ahneiden ihmisten kesken yleensä missään voi jakautua.
Valtio oli velaton.
Sitten tuli Koiviston jengi ja kokoomus, nyt sellaisesta kuin 70-luku voi vain uneksia.
Niin se kai sitten oli. Stadissa näkyi vuonna 1982 pelkkiä huutolaispoikia ja vaivaistaloja : D
Unkarin, Tshekkoslovakian ja Puolankin kansanmurhaaja Juri Andropov oli meille 1980-luvun nuorille kommunismin hävityksen ruumiillistuma. Kylmä kala, jonka tunteettomuus ja psykopaattinen valehtelu veti vertoja jopa Suomen poliitikoille.
En todellakaan tiedä, miten tuo kommenttiisi liittyi.
70-luvulla Suomi oli niin vapaa, että kansa oli vapautettu jopa presidentinvaaaleista.
Suomen BKT per capita on noin 60-luvun puolivälistä alkaen keikkuillut samoilla rankkeeraussijoilla maailmantilastoissa aina tähän päivään asti. Joskus 80- ja 90-lukujen taitteessa se tosin kohosi lähelle kärkeä johtuen silloisesta vahvan markan politiikasta, mikä oli dopingia.
70-luvulla sananvapaudesta nauttivat taistolaiskommunistit, muilta se oli kielletty. Kun Uusi Suomi julkaisi 70-luvun alussa kirjoituksen, jossa kuvailtiin Baltian maiden ajautumista neuvostomiehitykseen sodan jälkeen, kokoomusta rökitettiin eduskunnassa ulkoministeri Leskisen suulla virallisesti puhujapöntöstä ja asiasta nousi valtava haloo aina Kekkosta myöten.
Kun Kekkonen runnoi kokoon hätätilahallituksen, työttömyyys oli toki lähellä sataatuhatta, 60.000 oli niihinkin aikoihin pieni luku. Ruotsiin muuttaminen oli valtaisaa ja se pienensi pitkälti Suomen työttömyyslukuja. Työllistettyjen osuus kansalaisista oli myös nykyistä pienempi silloin, koska kotiäitejä oli paljon enemmän.
En muutoinkaan uneksisi 70-luvun riitaisesta ja lakkoherkästä ilmapiiristä valtavine inflaatioineen ja vallankahvassa olleen punamultaklaanin poliittisine kähmintöineen. 70-luku oli hyvin synkkä vuosikymmen. Vasta Kekkosen jälkeen 80-luvulla alkoi todellinen hyvinvointi.
"70-luvulla Suomi oli niin vapaa, että kansa oli vapautettu jopa presidentinvaaaleista." - Gagarin
Yleinen selitys ja luulo tähän on Kekkosen vallanhimo.
Totuus on toinen. http://vimeo.com/16610380 (kolme osaa)
"Suomen BKT per capita on noin 60-luvun puolivälistä alkaen keikkuillut samoilla rankkeeraussijoilla maailmantilastoissa aina tähän päivään asti. Joskus 80- ja 90-lukujen taitteessa se tosin kohosi lähelle kärkeä johtuen silloisesta vahvan markan politiikasta, mikä oli dopingia."
Samoilla vertailusijoilla? Kertonet lähteen.
Ainakin Ruotsiin verrattuna Suomi on menestynyt loistavasti. Se saavutti Ruotsin (BKT/per kapita) jolloinkin 1990-luvun lopulla. Lähtökohta oli se, että Ruotsi heti toisen maailmansodan jälkeen oli yksi kolmesta maailman vauraimmasta maasta (Sveitsi, USA ja Ruotsi).
Suomen BKT:n kehitys on suhteessa viennin kasvuun.Ja kasvu on ollut huima (paitsi euroaikana).
http://www.findikaattori.fi/2/?show=teema
Todettakoon, että verrattuna Kekkosen velattomaan aikaa, vuosien 1990-2010 BKT sisältää paljon velkaaantumista, joka on luonteeltaan "ilmaa" siinä mielessä, että se rajoittaa koroin ja lyhennyksin tulevaa BKT-kehitystä. (Ja näin on kaikkiallla lännessä.)
"Kun Kekkonen runnoi kokoon hätätilahallituksen, työttömyyys oli toki lähellä sataatuhatta, 60.000 oli niihinkin aikoihin pieni luku."
Tuo 60.000 oli 70-luvulla suuri luku. Siksi Kekkonen runnoi sen hätätilahallituksen.
"70-luvulla sananvapaudesta nauttivat taistolaiskommunistit, muilta se oli kielletty. Kun Uusi Suomi julkaisi 70-luvun alussa kirjoituksen, jossa kuvailtiin Baltian maiden ajautumista neuvostomiehitykseen sodan jälkeen, kokoomusta rökitettiin eduskunnassa ulkoministeri Leskisen suulla virallisesti puhujapöntöstä ja asiasta nousi valtava haloo aina Kekkosta myöten."
Kyllä siitä vapaudesta sai nauttia jokainen. Ketään ei tuomittu oikeudessa ko vapauden nauttimesesta kuten meidän päivinämme on tapahtunut Halla-aholle. (Tuomion syynä oli uskonnonvapauden loukkaaminen kertomalla tosia pedofiiliprofeetasta. Oikeuden perustelu oli se, että uskonnon suhteen tosiasioilla ei ole merkitystä. Siis vaikka ne ovat tosia, ne silti voivat loukata. Se siitä sananvapaudesta!!!)
Varsinkin Paasikivi jaksoi saarnata siitä, että ikkunoita ei pidä kivittää. Kaikkea ei tarvi sanoa julkisesti eikä varsinkaan tietyllä tavalla. Kekkosen aikana siitä olisi kärsinyt bisnes eli Suomelle äärimmäisen kannattava idänkauppa. Siksi STK oli täysin sydämin kaikkea sitä vastaan, mikä edes teoriassa olisi saattanut vahingoittaa kullan vuolemista Neuvostoliitosta.
"En muutoinkaan uneksisi 70-luvun riitaisesta ja lakkoherkästä ilmapiiristä valtavine inflaatioineen ja vallankahvassa olleen punamultaklaanin poliittisine kähmintöineen. 70-luku oli hyvin synkkä vuosikymmen. Vasta Kekkosen jälkeen 80-luvulla alkoi todellinen hyvinvointi."
Ajoittain todella oli nykymittapuulla valtava inflaatio. Mutta se ei näkynyt mitenkään BKT:n kehityksen jarruna. Oleellista oli se, että kansakunnan resurssit - ennen muuta työvoima - oli miltei täysin käytössä.
Tänä päivänä toimii Kiinan hallitus samoin. Siellä on jatkuvasti noin 10%:n inflaatio ja noin 10%:n kasvu. Vuosikymmenestä toiseen.
70-luku ei ollut riitaisa, jollei oteta lukuun taistolaisten toimintaa, joiden ydinjoukko oli kalahteita rikkaitten kakaroita. Ja taistolaisten toiminta näkyi vain muutamalla telakalla ja jossoin määrin parissa muussa raskaan teollisuuden työpaikalla.
Lakkoherkkyyttä kyllä oli paljonkin enemmän kuin nyt. Mutta tulostakin tuli. Palkkojen osuus kansantuotteesta kasvoi ja elintasoerot supistuivat voimakkaasti.
Koivisto noudatti Kekkosen talouspolitiikkaa ensimmäisenä kautenaan. Toisella kaudellaan sosiologi Koivisto sai muutaman erikoisen talousidean, jotka johtivat vain neljässä vuodessa velattoman kansantalouden romahtamiseen ja työttömyyden kymmenkertaistumiseen. Siitä noustiin vapauttamalla markka ECU:n eli laskennallisen euron pakkopaidasta vapaasti kelluvaksi valuutaksi, kunnes Koiviston yhtä typerä kruununprinssi Lipponen keksi uudelleen euron pakkopaidan.
Ja velkaantuminen jatkuu ... ja pahenee. Kiitos euvosto- ja eurohulluuden.
Ja lopuksi kansantalouden perustotuus. Kansantalous voi kasvaa terveeesti vain tavallisten talliaisten velattoman ostovoiman eli palkkojen ostovoiman avulla. Ja tämä taas on mahdollista vain ammatillisen ja poliittisen järjestäymisen kautta. Molemmat tavat ovat lännessä käytännössä hyvin paljolti eliminoitu. Siksi jäljelle jäänyt vaihtoehto on velkaantuminen, jota länsi on toteuttanut ainakin 15 vuotta ... kunnes pää on vetävän kädessä.
Musta aukko on avautunut.
Kekkosen aikana kansa oikeasti vaurastui huimaa vauhtia.
Nyt yhä useampi köyhtyy huimaa vauhtia. Suomessa on miljoona epämääräisissä työsuhteissa (=ei jatkuvaa kokopäivätyötä) toisin kuin Kekkosen aikana; 250.000 virallista työtöntä ja sadattuhannet ennenaikaisella eläkkeellä (=pieni eläke), kasvava Afrikan ja muiden maiden mamuja elätteinä jne jne.
Matti Palviaiselle:
Suomen BKT-rankkaus löytyy esim täältä:
http://en.classora.com/reports/t24369/general/ranking-of-the-worlds-rich...
Sieltä voi katsella rankkauksen vuosittain. Kyseessä on tietysti koko BKT:n suuruus, ei BKT per capita (jolloin Suomi olisi huomattavasti korkeammalla sijalla kuin nykyinen 32).
Saahan sen sieltä per capita -muodossakin. Suomi on vuonna 2010 ollut sijalla 11, vuonna 1965 sijalla 14, vuonna 1980 sijalla 19 ja vuonna 1990 sijalla 7.
http://en.classora.com/reports/s30614/ranking-of-countries-with-highest-...
Todella mielenkiintoista olisi myös tietää, mistä Paavo Väyrynen ja KGB-mies Nikolai Tshatskih keskustelivat torstaina 18.6.1970 ravintola Hungariassa.
Neuvostoliitto runnoi väkisin kommunisteja hallitukseen ja Karjalaista pääministeriksi. Suomesta oli vuonna 1969 muuttanut työn perässä Ruotsiin 35.000 ihmistä. Hallitusneuvottelut olivat päässeet vauhtiin ja vaalivoittaja SMP:tä pelattiin niistä pois.
"Neuvostoliitto runnoi väkisin kommunisteja hallitukseen"
Satua.
Neuvostoliitto ei runnonut kommunisteja hallitukseen. Taistolaiset olivat NL:n tai paremminkin paikallisen suurlähettilään ohjauksessa. Enemmistökommunistit nk saarislaiset eivät olleet.
Kekkonen halusi kommunistit hallitukseen suitsiakseen erityisesti taistolaisten toimintaa. Samasta syystä saarislaiset halusivat siihen, mutta taistolaiset harasivat vastaan.
Kun kommunistit olivat hallituksessa, taistolaiset olivat avoimessa vastarinnassa. Kekkosen kannalta hyöty oli se, että kommunistit eivät olleet yhdessä rintamassa vastarinnassa ja kasvattamassa kannatustaan demareiden kustannuksella. Järjestely mahdollisti keskitetyjen tuloratkaisujen synnyn(,mikä taas oli taistolaisten mielestä kauheaa luokkasopuilua ja vallankumouksen pettämistä). Tietenkään tämä ei lopettanut telakoiden taistolaislakkoilua, mutta siihen oli sopeuduttu. Laivat luovutettiin ajallaan, niiden luovuttamista NL:on ei vaarannettu.
Loppujen lopuksi taistolaisten vaikutusvalta oli varsin rajallinen. Enemmän mölyä kuin vallankumousta.
No joka tapauksessa, kuten Viktor Vladimirov muistelee: "Karjalaisen hallituksen heikko puoli oli se, että kaikki hallitukseen mukaan tulleet puolueet olivat kärsineet tappion eduskuntavaaleissa vuoden 1970 alussa" (Viktor Vladimirov: Näin se oli..., Otava 1993, s. 183).
Hetkinen...kuulostaa hämärästi tutulta : D
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 18 kommenttia