Sarjassamme historian siipien havinaa: Tehtaankadun ehtoisa isäntä Aleksei Stepanovitsh Beljakov - mies, joka rakasti votkaa vielä enemmän kuin vallankumousta
Sortokaudella 40 vuotta sitten Aleksei Beljakovista tehtiin Suomen syöjä Nikolai Bobrikovin malliin. Beljakov saapui kesällä 1970 Neuvostoliiton suurlähettilääksi vallankumoukselliseen Helsinkiin, jossa hänen termiittinsä ja torakkansa olivat jo pitkään syöneet kuihtuvan demokratian rippeitä. Moskovan valta piti pystyttää tarvittaessa DDR:n, Unkarin ja Tshekkoslovakian malliin neuvostopanssarien avulla.
Ensiviulu vallankaappauksen toteuttamisessa oli varattu Taisto Sinisalon (1926-2002) hihhulikommunisteille. Keskeinen toimija oli myös Valentin Kossovin miehistä Paavo Kähkölä (1928-2001).
Beljakovin ja ehkä koko vallankumouksen kohtaloksi koitui hänen raivokas känninsä. Hän avautui usein tunteistaan lukuisia vihollisiaan kohtaan ja sai jopa kommunistit hämmennykseen.
Beljakovin mukaan suomalaiset eivät uskoneet muuta kuin panssareita. Kun se olisi ollut monelle suomalaiselle liian näkyvää, Beljakov sai isännöidä Tehtaankadun suurlähetystöä vain puolisen vuotta. Kun täytin kuusi vuotta 14.3.1971, Beljakov oli jo häipynyt Venäjälle ja pelattu sivuun.
Sinisalo menetti lopuksi hermonsa ja paljasti hankkeen Suomen Kuvalehden haastattelussa 29.10.1971:
"...Suuret joukot, työläiset, toimihenkilöt, poliittinen painostus ulkoparlamentaarisesti, voi ajaa Suomen porvarillisen hallituksen tilanteeseen, jossa valta on luovutettava työläisten johtamalle vallankumousliikkeelle. Kysymys on tietenkin paljon syvemmästä kuin tavallisesta hallituksen muutoksesta." (Arvo Tuominen: Tarvitaanko Suomessa vallankumousta?, Tammi 1974, s. 7).
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Voi sanoa myös että nykyinen sortokausi alkoi 1982 kun Mauno Koivisto pääsi valtaan.
60-luvun loppupuoli ja 70-luku oli suomen ja suomalaisten parasta aikaa, sotakorvaukset oli maksettu ja velaton valtio pystyi takaamaan kansalaisille ilmaisen koulutuksen ja sosiaaliturvan. Muistanpa sellaisenkin tapauksen kun kommunistit kailottivat että suomi on niin paska maa että 5000 ihmisellä ei ole ihmisoikeuksia, suomessa oli 5000 työtöntä.
Valtionyhtiöt tuottivat niin paljon että poliitikot joutuivat pitämään jopa vaalilupauksiaan ettei valtio olisi hukkunut rahatulvaan.
Älä viitsi höpöttää sortokaudesta, se alkoi vasta kun Koiviston jengi pääsi valtaan.
Pitkän uran Suomessa tehnyt Valentin Kossov tapasi Kalevi Sorsan eduskunnassa 15.12.1981. Ohjeet demareille Koiviston presidenttikautta varten olivat selvät.
"...suomessa oli 5000 työtöntä."
Juu, kun Ruotsissa oli 300000 suomalaista.:)
Sortokaudet Suomessa toisen maailman sodan jälkeen:
Ensimmäinen sortokausi: 19.9.1944-1.10.1947
Toinen sortokausi: 1.3. 1956-1.12.1991
Kolmas sortokausi: 1.1.1995-
Toisen sortokauden aloittaisin vasta Berliinin muurista ja Honka-liiton murskaamisesta vuonna 1961. Sen aikana ehkä pahin vaihe oli Beljakovin ja hänen suomalaisten torakoidensa hyökkäys vuonna 1970.
Oletko Jouni koskaan huomannut, että tuota vallanvaihtoa ihan tosissaan valmisteltiin? Suomen puoluelaitos uudistettiin Neuvostoliiton malliseksi 1960-1970 lukujen vaihteessa. Neuvostoliitossahan puolueen ote hallintokoneistoon oli aukoton, se nimitti virkamiehet. Suomessa virkamiehet olivat ´siihen asti ammatti-ihmisiä, jotka etenivät urallaan palveluksensa pohjalta. Heille vaaleissa valitut poliittiset späättäjät antoivat määräyksiä. Mutta puhtaat poliittiset virat olivat aika harvassa.
Erona oli, että Suomeen ei kaavailtu yhtä puoluetta vaan useampia, joiden muodostama kokonaisuus vastasi neuvostoliittolaista järjestelmää. Malli oli useine näennäispuolueineen (kansanrintama) samankaltainen kuin esim. DDR:ssä.
Ja meillä on yhä vieläkin tuo sama puoluelaitos, joka tehtiin samoihin aikoihin kun Beljakov tuli Suomeen. Korruptiolla on ihmeellinen taito tarttua. Kun se pääsee johonkin kiinni, sitä on vaikea saada pois.
Korruption tuottamista eduista on niin vaikea luopua.
Vuoden 1970 veteraaneiksi voidaan laskea Kähkölän ja Matti Liukkosen lisäksi Harvard Law Schoolissakin opiskellut Holger Rotkirch, joka istutettiin ulkoministeriöön 1.4.1970. Ehkä keskustelu jatkuu vilkkaampana parin viikon päästä, kun Pentti Väänäsen muistelmat tulevat julki ; )
Jo tuolloin SKP:n toiminnassa mukana olleena voin vain todeta Snellmannin vallankaappaushuhut hölynpölyksi.
Samanlaista vallankumous työtä teen tänäkin päivänä kuin nuorena jolppina 70-luvulla.
Röyhkimys Beljakov ja hänen verikoiransa Sinisalo häärivät kimpassa jo SKP:n XIV edustajakokouksessa 29.1.-1.2.1966 Kulttuuritalolla. Olitko mukana jo silloin?
"Samanlaista vallankumous työtä teen tänäkin päivänä kuin nuorena jolppina 70-luvulla."
Tuostahan pitäisi vihjaista Supolle. Taitaa kyllä tietää muutenkin.
Etkö luota viranomaisyhteistyöhön? Sen luottamuksellisuuden vaalimiseksihan kuulemma Stasi-listojakaan ei saa julkaista.
Varmaan jo silloin ulkona kuvioista, ihan pihalla.
Onneksi sentään -70 luvulla ei sorruttu kommunismiin, vaan mentiin keskikouluun, lukioon ja armeijaan ja seikkailuihin. Sen jälkeen opiskelemaan, töitä tekemään ja yrityksiä aloittamaan ja juoksettamaan.
Anteeksi, mutta minä en voi kuvitella miten ihminen voi olla kommunisti ja ajatella kuin kommunisti. En vain voi, jotenkin kommunismi ei sovi ainakaan mun ruumiin rakenteelle.
Kalevi, eikös se vallankumous tarvittaessa vaikka aseellisesti ollut oikein SKP:n puolueohjelmassakin vielä 70-luvulla. Sinisalokin muistaakseni muistutti tästä porvarikapitalisteja vähän väliä vasemmiston julkaisuissa.
Olen syntynyt 1943 ja nuo ajat eläneenä voin vain ihmetellä miten helposti ihmisille voidaan syöttää paskaa ja paskapuheet otetaan täydestä todesta. Vai että oikein historiallinen kirja taas tulossa. Kyllä sen varmaan täytyy olla täyttä totta kun se on oikein kirjaan präntätty.
Kaiken maailman aromaita ja paskanpuhujia ei valita Sosialistisen Internationaalin pääsihteeriksi eikä diplomaateiksi ylipäätään.
No nythän meillä on värisuora peittelemässä jälkiään että ”tutkimuksia” varmasti julkaistaan niin paljon kuin uskovaiset jaksavat niellä.
Edit
Tämän piti tulla tuohon pykälää alemmaksi.
Paskaahan silloin (1961-1989) todellakin syötettiin koko kansalle, joten ei siihen painajaismaiseen kauteen viittaamisessa mitään ihmeellistä ole. Nuo ajat eläneenä ja edelleen henki pihisten, olen iloinen, että se aika alkaa olla historiaa, kun tämä ns. yleisdemokraattien polvi lopullisesti kahnustaa eläkkeelle jälkiään peittelemästä.
Onneksi meillä ei ole virallisesti kanonisoitua historiankirjoitusta enää kiusaamassa: tutkijat töihin!
Minusta tämä kuluva sortokausi, joka alkoi EU:hun liittymisestä, on tähänastisista kammottavin ja ahdistavin. Tilanne vain pahenee päivästä päivään.Eu määrää melkein kaikesta ja itsenäisyys on luovutettu määrittelemättömälle taholle.
Jaa-a.
Suomi ei suostunut edes NL:n vaatimiin yhteisiin sotaharjoituksiin saati osallistunut NL:n Afganistanin sotimiseen. Nyt Suomi sotii USA:n puolesta Afganistanissa, josta valhepropaganmdistisesti puhutaan rauhanturvaamisena. Miten se sitä olisi, kun ei ole mitään rauhansopimusta edes solmittu, jota turvata?
Ko oleva kausi (vuosien 1961-1982 osalta) oli kasvavan taloudellisen menestyksen aikaa.
Miten on nyt? Suomi on veloissaan ja silti on luvannut taata toisten velkoja 50 miljardin edestä ja ilmeisesti takaaa tarvittaessa vielä enemmänkin. Kyse on muka euron pelastamisesta. Miten pankkien velkojen maksaminen Suomenkin rahoilla euron pelastaa? Edelleen euroalueen maat ovat toisiinsa nähden yhtä kilpailukyvyttömiä, mutta onpahan velkaa sitten Suomellakin niin pajon, että takuulla ei pääse eroon pankkimafiasta millään.
Jos katsoo todellisuutta nyt ja Kekkosen aikana, täytyy sanoa, että Suomi ei ole koskaan ollut näin rähmällään ja näin surkeassa taloudellisessa jamassa (arvioituna siitä lähtökohdasta, mitkä mahdollisuudet on selvitä kuiville tästä kusesta).
Ja viimeinen itsenäisyyden osoitis eli uskottava puolustuskyky on päätetty vetää vessasta alas. Näin sitten ollaan täysin Washingtonin ja Bryselin komentovallan alla sekä sodan sattuessa NATOn jäsenenä sen osapuolia, vaikka muuten voisimme sen hyvin välttää.
Tuloksista päätelle Suomen poliittinen linja, Koiviston-Lipposen-Kataisen, linja on maksimaalista idiotismia.
"Ko oleva kausi (vuosien 1961-1982 osalta) oli kasvavan taloudellisen menestyksen aikaa."
Niin, sehän oli nimellisten palkankorotusten kulta-aikaa, jolloin kilpailukyvyn syöminen eli itsensä markkinoilta ulos hinnoitteleminen, hoideltiin jatkuvilla devalvaatioilla ja taas meni Suomella kovaa.
Väitätkö sinä ihan tosissasi ettei 70-luvulla uskallettu puhua? Voi hyvät hyttyset.
Kaikenmaailman hippiliikkeet ja poliittiset puolueet laidasta laitaan olivat kaiken aikaa suuna ja päänä. Ainoastaan vuoristoneuvoksille Kekkosen kausi oli kovaa aikaa, ne eivät päässeet kansallisomaisuuden ja köyhien kimppuun niin kuin nyt, ja siitä ne ovat vieläkin niin katkeria että urputus senkun jatkuu vaikka kansallisomaisuus jaettu kavereiden kesken ja köyhät alkava olla kanveesissa.
Kaarlo Pitsinki, Tuure Junnila, Georg C. Ehrnrooth ja monet muut uskalsivat kyllä puhua. Sinä et vain tainnut kuunnella : D
” Kaarlo Pitsinki, Tuure Junnila, Georg C. Ehrnrooth ja monet muut uskalsivat kyllä puhua. Sinä et vain tainnut kuunnella : D”
Sinulla se vaan menee aina pieleen, minä nääs kuuntelin. Olin sen verran nuori että vuoristoneuvosten raivoaminen Kekkosta vastaan tehosi minuunkin, olin kokemattomuuttani myös kovasti kekkosvastainen. Vasta paljon myöhemmin - silloin kun asiat alkoivat mennä totaalisesti pieleen - tajusin mistä lähteestä ja minkä takia se kekkosvastainen propaganda tuli.
Loppuhuipennus on vielä edessä. Jos jenkit eivät ehdi aloittaa kolmatta maailmansotaa niin pian olemme kilpailukykyisiä kiinalaisten kanssa.
Sortokaudella siis... Ei hevon perse, mitä pajunköyttä tulee.
Jouni Snellman - eikö sinua kiinnosta kiihkoton ja objektiivinen? Noissa kahdessa adjektiivissa on hyvän tutkimisen salaisuudet.
No ei kiihkoton ainakaan. Jos faijasi tai joku kulkee vieläkin noiden kusipäiden mukana, se ei ole minun vikani.
Ei liity tietenkään yhtään mitenkään. Mutta olisit edes vähän yrittänyt eritellä, mikä on mielestäsi pajunköyttä ja miksi. Siinä piilee hyvän tutkimuksen ja keskustelunkin salaisuus ; )
Muistaako Roni itse mitään 1960-luvun Suomesta? Minä muistan.
Sie oot kuusi vuotta nuorempi, ite synnyin vanhempien iltatähtenä -59, kultaisellla 50 luvulla.
Oline aikoja pojat, hyvä että itse kullakin meillä on omakohtasta kokemusta niistä ja noista ajoista.
Jos tarkoitat minua ja olet syntynyt -59, niin minun laskujeni mukaan olet 16 vuotta nuorempi mutta myönnän auliisti, etten ole mikään matematiikkanero. 59-43 tuottaa jo vaikeuksia.
Ei se mitään ei se mitään, tarkoitin tietenkin Jounia, Snellmannin Jounia. Jouni on kuusi vuotta nuorempi.
Matematiikassa jo kansakoulun ekaluokalla sain kuutosen (muilla luokilla ja kaikissa todistuksissa se oli 10 tai 9), keskikoulun ekaluokan joulutodistukseen kuutosen, keskikoulun neljännellä kevät todistukseen 10, ja päästötodistukseen 10. Ylioppilaskirjoituksessa tuli 2 pistettä vajaa täydet pisteet kirjoitusvirheen vuoksi.
Kuka vielä väittää ettei opettajilla ole merkitystä oppimiseen. Silloin kun Lämsä Veikko tuli matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaksi keskikoulun (ai niin peruskoulun kokeilukoulu) neljännellä luokalla.
Ei sitä voinut olla oppimatta.
Sie oot vanha miäs, rauhotu jo.
Ja sillä se on elanto maailman markkinoilla tienattu, matematiikan taidoilla. Siitä on maksettu palkkaa, kun tietää ja osaa laittaa numerot oikeisiin paikkoihin ja osaa sen loogisesti esittää. Ja vieläkin maksavat ja en koskaan aio eläkkeelle jäädä. Mulla on on kolme poikaa, niiden ei tarvitse mua elättää ja mulle eläkettä maksaa.
Suorilta jaloilta lähetään, kerrasta ei kitumalla.
Kannattaa ottaa huomioon, että ihminen on viisaimmillaa n. 21-vuotiaana, jos varhaisia teinivuosia ei lasketa mukaan. Muuten sori, en ymmärrä mistä täällä edes puhutaan...mutta tyhmä kommentti siellä tai täällä ei haitanne.
Ihmisen oppimiskyky ja älykkyys on korkeimmillaan noin 21-vuotiaana. Olen siihen tutkimusten tukemaan väittämään törmännyt myös muualla. Sen jälkeen alkaa aivojen kapasiteetti hiljalleen aleta.
Mutta viisauden kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä. Viisaus on jotain, jonka suuri yleisö mieltää selittelemättä ja mitä tulee sen optimaaliseen ikään, niin osviittaa antanee vaikkapa presidentinvaalien ehdokkaiden ikäjakauma.
J. G. Viittaukseni taisi perustua lähinnä omaan kokemukseeni siitä, kuinka viisas olin 21-vuotiaana. Ollapa yhä niin viisas, niin huolien häivää tuskin olisi.
Kun poika on viisivuotias, niin hänen isänsä on maailman viisain mies, lähellä jumalaa.
Kun poika on viisitoistavuotias, niin hänen isänsä on vajaamielinen idiootti ja hyvää vauhtia menossa alaspäin.
Kun poika on kolmekymmentävuotias, niin hänen aivonsa ovat jo sen verran degeneroituneet, että hän on huomaavinaan, että hänen isänsä on kummallisesti viisastunut vuosikymmenen aikana.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia