Uusliberalismia

Hiiteen luottoluokitus, ranskalaiset tulevat!

Juuri kun luulit Merkelin ja Rehnin talouskurittajien voittaneen taistelun eurooppalaisten mielistä ja sydämistä, ranskalainen maailma lyö takaisin. Le Figaro paljastaa, että euroalue on tarkoitus uittaa nopeassa tahdissa IMF:n ja Christine Lagarden alaisuuteen ja hallintaan. Taustalla vetelee naruista entiseen tapaan Dominique Strauss-Kahn, sitä ei lehden tarvitse edes mainita. Tuleeko Lagardesta euroalueen ensimmäinen "de facto" valtionvarainministeri?, kysyy Le Figaro juttunsa lopuksi.

Ymmärtääksemme mistä on kysymys, meidän täytyy tietää jotain ranskalaisuudesta. Nyt puhuvat koko maapallon kattavat ranskaa puhuvat diplomaattien verkostot. Todellinen herrasmies ei koskaan antaudu keskusteluun jostain niin arkisesta ja tylsästä asiasta kuin rahasta, mutta nyt on päätetty antaa tietyt likaiset työt oikeiden ihmisten hoidettavaksi. Yhteistyön pitää sujua, koska tehtävään valitut ovat luultavasti käyneet samaa ENA-koulua.

Englantia haukutaan usein luokkayhteiskunnaksi, mutta Ranskaa ei. Se johtuu vain siitä, ettei ranskalaisilla - sanan laajassa merkityksessä - herrasmiehillä ole meille mitään asiaa. Heitä eivät kiinnosta paperimme, typerät lukumme ja luottoluokituksemme. Hurja määrä suomalaisten tahojen kalliiden konsulttien avulla täyttämiä EU-tukihakemuksia ja muita paperikasoja on päätynyt Brysseliin ranskalaisten virkamiesten hyllyihin ilman, että virkamies on niitä koskaan vilkaissut. Mutta jos osaat juonia itsesi henkilökohtaisesti paikalle, hän on aina valmis keskustelemaan luovasta ratkaisusta.

Me syyllisyyksissämme eli veloissamme kieriskelevät pohjoisen ihmiset tuijotamme menneitä virheitä emmekä osaa suhtautua avoimin mielin tulevaisuuteen. Meitä voi häiritä sellainenkin pikkuasia, että Lagarde oli vielä kesäkuussa Ranskassa syytettynä julkisten varojen väärinkäytöstä. Tiedän arvostavani ranskalaista keveyttä enemmän kuin esimerkiksi Olli Pusa, mutta tuon ämmän junttaaminen joksikin Euroopan keisarinnaksi on kyllä jo liian luovaa.

Kielitaidon ja asiantuntemuksen rajat tulevat vastaan, mutta väitän ymmärtäväni Le Figaron jutusta kaksi asiaa: Suomen 3,76 miljardin ja muiden euromaiden sijoituksissa ei ole mitään riskiä, koska IMF on rakenteeltaan (par construction) sellainen, että se saa aina rahansa takaisin. Juu juu no sehän kuulostaa hienolta : D Toinen hienous on kuulemma se, ettei mitään näy budjetissa. Keskuspankit ja IMF tekevät swap-sopimuksia keskenään.

Muutaman miljardin sijoitus ilman mitään riskiä eikä kukaan edes huomaa mitään! Ah niin ranskalaisen luovaa ja eleganttia! 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Olli Pusa

Hyvä Jouni. Siitä valaistuminen alkaa ;-)

Huomautuksena vain, ettei minulla ole mitään ranskalaisia vastaan. Tässä tilanteessa ostaisin vain mieluummin vaikka ranskalaisia viinejä kuin ranskalaisia velkakirjoja. Viinissä keveys voi olla ansio, velanmaksussa "keveys" ei.

. suvituuli

Pyritäänkö tällä minimoimaan se vähäinenkin osuus, joka IMFlle on kaavailtu Euro-kriisin ratkaisussa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset