Nyt puhutaan etupiireistä – vaihtaako Trump Itä-Euroopan Venezuelaan ja Kuubaan?
Yhdysvaltalaisessa The National Interest-lehdessä esitetään Venäjälle melko suorasukainen ehdotus: jos Venäjä vähentää sekaantumistaan Venezuelan ja Kuuban asioihin, Yhdysvallat voisi vetäytyä Itä-Euroopasta ja Baltiasta ja kunnioittaa Venäjän "etupiiriä" (sphere of influence) siellä. Pakettiin voisi sopia myös Nicaragua. Artikkelin kirjoittaja Ted Galen Carpenter kuuluu Cato-instituuttiin, joka on maailman ehkä vaikutusvaltaisin ajatuspaja.
Carpenter pitää Naton läsnäoloa ja sotaharjoituksia Itä-Euroopassa – kaiketi myös Suomessa – Yhdysvaltain "provokaationa." Baltian maat olivat Carpenterin mielestä "constituent parts of both Czarist Russia and the Soviet Union," unohtaen täysin niiden itsenäisyyden ajan viime vuosisadan alkupuolella. Mutta kun suurin pensselinvedoin jaetaan maailmaa etupiireihin, yksityiskohtia saattaa unohtua – tietenkin myös Suomeen liittyen.
Carpenterin kirjoitus on jatkoa presidentti Donald Trumpin möläytyksille, joilla hän on pyrkinyt heikentämään Natoa ja transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Trumpin aiheuttama epävarmuus on näkynyt siten, että viime aikoina Suomen lisäksi Ruotsi, Norja ja Viro ovat pyrkineet rakentamaan uusia "kahdenvälisiä" suhteita Venäjään presidentti Vladimir Putinin kanssa. Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyydestä ei puhu enää kukaan, kuten eduskuntavaaleissa huomattiin.
Kremliä lähellä olevassa Vzgljad-lehdessä pohditaan tänään, kannattaako Venäjän suostua Carpenterin esittämään tarjoukseen. Lehden vastaus on varovainen ei, lähinnä siksi, että Yhdysvaltain vaikutusvalta maailmassa on lehden mielestä muutenkin heikkenemässä. Yhdysvaltain pitäisi sopia asioista muidenkin toimijoiden kuten Kiinan ja EU:n – "saksalais-ranskalaisen yleiseurooppalaisen imperiumin" – kanssa. Latinalaisen Amerikan maat eivät Vzgljadin mielestä koskaan suostuisi siihen, että Yhdysvallat ryhtyisi soveltamaan uudestaan Monroe-oppia 1820-luvulta.
Vzgljad kertoo, mihin Venäjä puolestaan pyrkii: "Venäjällä on täysin selviä ja konkreettisia ulkopoliittisia intressejä, jotka lähtevät kokemuksistamme historiasta ja meidän nykyisestä sisäisestä tilanteestamme. Meidän tulee rakentaa venäläinen maailma (russkij mir), me tarvitsemme turvalliset rajat ja rauhalliset naapurit lännessä, etelässä ja idässä, me tarvitsemme Euraasian Lissabonista Souliin ilman ulkoista, "saarelaista" (tässä viitattaneen Britanniaan – JS) tai valtameren takaista vaikutusta, me tarvitsemme meille ystävällisen islamilaisen maailman. Vähempään emme tyydy koskaan."
https://nationalinterest.org/feature/striking-deal-russia-spheres-influence-56787
https://vz.ru/politics/2019/5/14/977580.html
Suurvaltapolitiikka ei lopu koskaan. Kun sen muistaa, eivät Carpenterin tai Vzgljadin ulostulot yllätä, edes kaikessa karmeudessaan.
Ilmoita asiaton viesti
JK: ”Suurvaltapolitiikka ei lopu koskaan.”
Ei lopu, ei. Samoin tekee korruptio (mikä tahansa maa), se on uusiutuva luonnonvara.
Ilmoita asiaton viesti
Jessus.
Ilmoita asiaton viesti
Moskovskii Komsomolets-lehden mukaan Vladimir Putin tuli eilen kolme tuntia myöhässä tapaamiseensa Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeon kanssa. Venäläiset ovat näköjään voimansa tunnossa.
https://www.mk.ru/politics/2019/05/14/putin-zastav…
Ilmoita asiaton viesti
Carpenterin ehdotus Venäjän vaikutuspiirin kunnioittamisesta luonnollisesti tarkoittaisi sitä, että Suomi palaisi entiseen asemaansa sellaisena kuin Carpenter sen näkee. Hän on esittänyt ”Suomi-optiota” ratkaisuksi Taiwanin asemaan:
”The model for such an option would be Finland during the Cold War. In marked contrast to Moscow’s rigid control over its East European satellite empire, the Kremlin allowed Finland to run its own affairs—within definite limits. Finland had a Western-style, fully democratic political system with multiple political parties and competitive elections. But Helsinki could not join a hostile alliance or allow foreign troops or bases to be stationed on its territory. It could not side with anti-Soviet powers in international disputes—or even vote with such countries on contentious matters in the United Nations. It was independence with a leash.”
Ted Galen Carpenter: ”Should China Consider the “Finland Option” for Taiwan?”
https://www.chinausfocus.com/society-culture/shoul…
Nyt ei ole sitten Suomella Nato-optiota, mutta Baltian mailla ja koko Itä-Euroopalla on ”Suomi-optio”, ja persut pääsevät hyvien idänsuhteidensa ansiosta määräämään Suomen sisäpolitiikasta.
Ilmoita asiaton viesti
Carpenter on väärässä: ei suomettuneessa Suomessa vallinnut länsieurooppalainen täysin demokraattinen poliittinen järjestelmä. Yöpakkaset, noottikriisi, poikkeuslaki, kokoomuksen hallituspanna jne.
Ilmoita asiaton viesti
Myös julkisen median sananvapaus oli rajoitettu. ”Neuvostovastaisuudesta” sai sapiskaa ja sitä etsittiin niin tarmokkaasti kaikkialta, että lehdistö antautui totaaliseen itsesensuuriin. Radion ja TV:n puolella sen sijaan jylläsi pelkkä YLE, joka osan aikaa oli puhtaasti taistolaisten käsissä.
Ilmoita asiaton viesti
Monroe-opin voi nähdä Chilen 1973 tapahtumien taustalla ja silloin Yhdysvallat oli suhteellisesti nykyistä vahvempi, huomioitavana ”vain” Neuvostoliitto, mutta ei Kiinaa eikä Unioniamme, Brasilia ja Intia myös nykyistä suhteellisesti heikompina. Yhdysvalloilla oli vapaat kädet toimia.
Nyt on toisin, mutta nimenomaan (suhteellisesti) heikentynyt Yhdysvallat voikin pitää (ilman Monroe-opin julistamista) kiinni omasta/omaksi yhä kokemastaan takapihasta, josta ihmisiä pyrkii Yhdysvaltoihin. Kun ei voi keskittyä koko maailmaan, on valittava prioriteetit. Latinalainen Amerikka on raaka-ainevarasto, banaanivarasto ja mantereen väestö kasvaa nopeammin kuin Yhdysvalloissa.
Takapajuisesta Guyanasta tulee todennäköisesti maailman rikkain valtio – kansantuote on kasvamassa muutamassa vuodessa 1 000 prosenttia
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3d9c9d8c-9261-…
Venäjä on sotilaallisesti vahva suhteessa yksittäisiin Euroopan maihin ja Unioniin, mutta kykeneekö uudistumaan yleisesti ja erityisesti, tässä nimenomaan sotilaallisesti (suurisuuntaisten suunnitelmiensa mukaan) voidakseen päättäväisesti pyrkiä tahtomaansa.
Samaan aikaan Kiina muuttuu ja muuttaa maailmaa tahtomaansa suuntaan valtavalla teollisella ja kaupallisella volyymillaan. Siinä sivussa kiinalaiset valvovat kauppareittejään ja sotilastukikohtia ilmestyy piakkoin lisää. Syyrian jossakin vaiheessa aloitettava jälleenrakentaminen kiinalaisella rahalla, jota ei voida mitenkään maksaa takaisin sitoo Syyrian Kiinan vaikutuspiiriin, ja se on yksi perin monista esimerkeistä, joka sidotaan Kiinan vaikutuspiiriin. Israelissa on havahduttu siihen, että Haifan sataman osittainen operointi kiinalaisvoimin 25 vuodeksi ja jatko-optiolla ei välttämättä ollutkaan niin harkittua. Ateenan äärellä Pireuksen satama on kiinalaisomistuksessa, samoin Madridin uudeksi kansainväliseksi lentoasemaksi aiottu, joka sitten myytiin kiinalaisille. Genovan ja Triesten satamista kiinalaiset ostavat yrityksiä. Paljonko kiinalaisen rahan taustalla on valtioon linkittyviä toimijoita? Jäämeren rataankin voisi löytyä kiinalaista rahaa, arktinen silkkitie.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi Trump ei pääse tekemään päätöksiä. Saattaisi olla niin pöllö että vaikka vaihtaisikin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja Baltian kannalta olisi tosiaan hyvä, että Trumpin kausi jäisi neljään vuoteen. Pahoin pelkään, että istuu vielä toisenkin kauden. Toivottavasti Trumpin ja Putinin tulevissa tapaamisissa ei tehdä salaisia lisäpöytäkirjoja …
Ilmoita asiaton viesti
”..me tarvitsemme meille ystävällisen islamilaisen maailman. Vähempään emme tyydy koskaan.”
Tarpeet on kovat, sillä Moskovassa ei muinaisslaavi pärjää ilman ystäviä. Moskeijassa kävijöitä taitaa olla jo enemmän kuin ordoksimenoihin osallistuvia.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos linkeistä, mutta en kyllä osaa pitää uskottavana, että tässä olisi menossa jonkinlainen Trumpin hallinnon tarjous Putinin hallinnolle, vaan katson Carpenterin kyseisen artikkelin edustavan ihan normaalia julkista keskustelua Yhdysvaltain ulkopolitiikkavaihtoehdoista.
Trumpin linjanahan on, että Yhdysvaltain vauraiden liittolaisten olisi kannettava päävastuu oman puolustuksensa kustantamisesta eikä jätettävä sitä amerikkalaisten veronmaksajien varaan. Jos EU:ssa näin menetelläänkin, niin sittenhän sitä ei voida jakaa millään ulkoisten suurvaltojen keskinäissopimuksilla niiden etupiireihin, kun sillä on muskelia omastakin takaa, niin että se muodostaa itse ”oman etupiirinsä”. Tämä siis veisi asioita juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mitä Carpenter suosittelee.
Ilmoita asiaton viesti
No totta kai tämä on vain normaalia keskustelua – mutta uutinen on jo se, että tällainen on tänä päivänä normaalia keskustelua.
Ilmoita asiaton viesti