*

Uusliberalismia

Bobrikovin murhasta 113 vuotta

Tänään tulee kuluneeksi 113 vuotta siitä, kun aktivistien haave toteutui: Kenraalikuvernööri Bobrikov kuoli Eugen Schaumanin luoteihin. Luotettavan näköisestä lähteestä muistan aikanaan lukeneeni, että Eugen Schaumanin rinnasta löytyi Leppäsuon ruumishuoneella kaksi luodinreikää. Herman Gummerus tiesi odottaa parin korttelin päässä ja Lennart Hohenthalia varmasti epäiltiin osallisuudesta iskuun.

Tutkimukset vietiin epäluotettaviksi katsottujen suomalaisten poliisien käsistä Pietariin. Schaumanin katsottiin lopulta toimineen yksin. Tutkinnanjohtajan nimi oli muistaakseni Lopuhin. Venäjää koetteli tuolloin pommi-iskujen ja attentaattien terroriaalto.

Niin vihattu oli Bobrikov Suomessa, että Olli Rehn tuskin ilahtui muutama vuosi sitten, kun silloin vielä persujohtaja Timo Soini kutsui häntä "Brysselin Bobrikoviksi." Uusnatsit ovat hyödyntäneet tätä vihaa järjestämällä tilaisuuksia Eugen Schaumanin haudalla Porvoossa.

Kirjoitin tästä aiheesta artikkelin kesäkuussa 2004 ilmestyneeseen Suomen Kuvalehden numeroon. Olisin halunnut katsoa sitä, mutta en löydä mistään edes sen kopiota. Voi kun osaisi pitää paperinsa edes jonkinlaisessa järjestyksessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Maailmassa on vielä elossa joitakin ihmisiä, jotka elivät jo Bobrikovin murhan aikaan. Kyseessä ei siis ole niin "esihistoriallinen" juttu kuin keskiverto kansalainen Suomessa nykyään asian mieltää. Itse asiassa muistan erittäin hyvin ajan, joka on tästä päivästä katsottuna taaksepäin yhtä kaukana kuin Bobrikovin murha oli syntyessäni. Kuitenkin silloin lapsuudessa kyseisestä murhasta lukiessa se tuntui olevan historian janalla suurin piirtein keskiajalla. Mielenkiintoista tuo ajallinen perspektiivi, joka tuntuu ikääntymisen myötä vain lyhenevän.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Niin, löytyisiköhän jostain Bobrikovin jälkeläinen? Venäläistäjä Bobrikovilla oli kaksi tytärtä, jotka puhuivat keskenään saksaa. Hänen vaimonsa Jelisaveta järjesti Punaisen Ristin soppakeittiöitä Suomen köyhille.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Totta.

Joskus tuntuu siltä kuin Bobrikovkin olisi surmattu vasta eilen.

P.S. Eugen Schaumanin kaksi vuotta nuorempi pikkusisko Sigrid S. kuoli vasta vuonna 1979.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1
>Maailmassa on vielä elossa joitakin ihmisiä, jotka elivät jo Bobrikovin murhan aikaan...

ooo

No tuskin heitä kovin paljoa on.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Eugenin sisko, Sigrid Schauman, oli kuuluisa taidemaalari. Hän eli pitkän elämän ja kuoli vuonna 1979 kunnioitettavassa 102 vuoden iässä.

Kerrotaan Sigridin joskus 60-luvulla kävelleen päin punaisia liikennevaloissa ja joutuneen poliisin puhuttelemaksi.Konstaapeli oli tiedustellut, jotta oliko Sigrid joutunut aiemmin tekemisiin poliisin kanssa? Tähän Sigrid oli vastannut: ”Olen kyllä, silloin kun veljeni ampui Bobrikovin!”

Kulosaaressa Helsingissä on Eugen Schaumannin puisto.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo puiston olemassaolo, koko suomettuneisuuden ajan läpi, osoittaa kuinka poliittista terrorismiakin hyväksytään, jos se on oman aatteen mukaista.

Murhapaikalle, nykyisen Valtioneuvoston linnan eli entisen Senaatinlinnan toisen kerroksen tasanteen seinään kiinnitettiin elokuussa 1933 presidentti P. E. Svinhufvudin aloitteesta kyltti, jossa lukee: ”Eugen Schauman – 19 16/6 04 – Se Pro Patria Dedit” (suom. ”Antanut itsensä isänmaan puolesta”).

Bobrikovhan oli joka tapauksessa keisarin normaalijärjestyksessä nimittämä Suomen Suurruhtinaanmaan laillinen kuvernööri. Ja murhaa on mahdotonta selittää muuksi kuin murhaksi. Silti pidän Schaumannin muiston kunnioittamista oikeutettuna.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Sigrid Schauman kirjoitti kirjankin veljestään, sekin on minulta jonnekin kulkeutunut.

Eugenin isä Waldemar Schauman oli korkea upseeri tsaarin armeijassa. Häntä pidettiin joitakin kuukausia vankityrmässä Pietarissa murhan jälkeen. Väitettiin, että Waldemarin hallusta olisi löytynyt suunnitelma Suomen valtaamiseksi venäläisjoukoilta. Eugen toimi metsästysseuroissa ja pääsi niin levittämään "aseharrastusta" eri puolille Suomea.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Mutta eikö teko itse asiassa ollut motiiveiltaan näitä nykypäivänä valitettavan usein edelleen tapahtuvia laajennettuja itsemurhia? Schaumannin sielua raastoi kariutunut ,orastanut, parisuhde. Toki epävakaalla persoonalla oli näitä poliittisia aggressioitakin.

Aika tehokkaasti valjastettiin kuitenkin teko koko kansakunnan käyttöön. Median hallinta osattiin silloinkin tehokkaasti.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Schauman radikalisoitui saatuaan kasakan ruoskasta jossain Senaatintorin mielenosoituksessa, näin siis ainakin kerrotaan. Bobrikovin santarmien papereiden mukaan hän oli seurannassa jo keväällä 1904, mutta sitten tuo valvonta on kaiketi pettänyt.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ehkä kuitenkin oudointa tuossa Bobrikovin murhassa oli se, että rankkojen kostotoimenpiteiden sijasta Venäjä antoi sen jälkeen periksi ja meneillään ollut sortokausi helpottui - joksikin aikaa. Suomi sai jopa oman parlamentaarisen eduskunnan. Olivatko ainoastaan rajut otteet, jotka Venäjään silloin purivat?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Olojen helpottaminen vuoden 1904 jälkeen on saattanut johtua ruhtinas Obolenskin persoonastakin.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Optimistien näkökanta: 113 vuotta sitten terrorismin uhka Suomessa oli korkea, nykyään se on vain kohonnut.

Mutta on loppujen lopuksi vaikea sanoa oli Schauman terroristi (eli attentaatti) vai pelkkä murhamies, sillä ihmiset ovat asiasta vieläkin eri mieltä. Kuitenkin uusnatsien keppihevostelu kyseisellä miehellä on loukkaavaa, Eugen Schaumanilla on sentään hautarauha kuten kaikilla kuolleilla.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Aluksi Eugen Schaumanin ruumis vietiin kaatopaikalle Malmille. Alue laajennettiin myöhemmin hautausmaaksi. Paikalla on kivistä muurattu muistomerkki. Jälkeen päin ylioppilaat siirsivät ruumiin kuitenkin Porvooseen.

Meillä on sukuhauta aivan lähellä siellä Malmilla.
Isosiskoni oli kuollut sodan aikana kuumetautiin. Äidin kanssa kävimme haudalla usein sodan jälkeen Äiti kertoi tätä tarinaa usein.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Myös Nikolai Bobrikov oli vain ihminen kaikkine puutteineen.

Toimituksen poiminnat