Yle vuotaa kuin Valkoinen talo
Hesarin printtiversiossa on tänään jokseenkin kammottava juttu Ylen tilanteesta. Siitä käy ilmi, kuinka poliitikot ja isokenkäiset painostavat toimittajia. Omilla aivoillaan ajattelevia toimittajia lähtee Ylestä jatkuvana virtana. Pomot lienevät raivoissaan, kun tietoa talon kriisistä näin vuotaa talon ulkopuolelle.
Pian nähtäneen sama, kuin Donald Trumpin Valkoisessa talossa. Koko henkilökunta kutsutaan koolle yllätyspalaveriin, jossa työpuhelimet ja yksityisetkin päätelaitteet kerätään pois. Sitten tutkitaan takavarikoiduista laitteista, kuka on ollut yhteydessä talon ulkopuolisiin toimittajiin. Tietoa yllätyspalaverista kielletään kovan rangaistuksen uhalla vuotamasta, mutta niin vain se päätyy muutaman päivän sisällä median uutiseksi.
"Sananvapauden puolustajana uskottava, riippumaton Yle on sittenkin etulinjan taistelija," kirjoittaa Hesarin päätoimittaja Antero Mukka, mutta on vain varovainen ja kohtelias. Kuten Hesarin jutusta käy ilmi, jokainen uutisjuttu joutuu Ylessä kulkemaan sellaisen poliittisen myllyn läpi, ettei ulos pääse kuin valmiiksi pureskeltua mitäänsanomatonta tahnaa. Suuret massat katsovat Ylen uutiset tietysti varmistaakseen, ettei mitään ole tapahtunut, ja sitä kamaa he nyt saavat lisää, kun itsenäisesti ajattelevat toimittajat lähtevät joukolla Ylestä.
Hesarin jutusta selvisi sekin, miksei Yle saanut Mossack Fonsecan veroparatiisivuodosta juuri mitään muuta aikaan, kuin matkailumainoksia Panaman uimarannoilta. Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen tuli Hesarille vuodetun tiedon mukaan Ylen ajankohtaistoimitukseen ja "alkoi sättiä" veroparatiisijournalismia. Hesarin mukaan Kivinen "haukkui erikseen juttua, jossa kerrottiin hänen entisen esimiehensä (Jorma) Ollilan veroparatiisiyhtiöstä." Veroparatiisijutut eivät Kivisen mukaan "edistä suomalaista yrittäjyyttä tai auta nostamaan Suomea."
Ylen kriisi on tuhannen taalan paikka Ylen kaupallisille kilpailijoille kuten Sanoma Oyj:lle ja (meille : D) Alma Medialle. Vähän samalla tavoin kuin Valkoisen talon kriisi Yhdysvalloissa. Siellä se tuo esimerkiksi New York Timesille ja Washington Postille paljon uusia tilaajia. Ylen kohtalo on jäädä totuusministeriöksi, jossa pomot kyttäävät toisiaan kuin Stasissa aikanaan.
Netissä tuo juttu näkyy tästä linkistä – vain Hesarin tilaajille.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005108132.html
Ilmoita asiaton viesti
”Suuret massat katsovat Ylen uutiset tietysti varmistaakseen, ettei mitään ole tapahtunut”, mikä pitää tasan paikkansa. Luonnonkatastrofit ovat poikkeuksia tuohon tapahtumattomuuteen, ja nehän Yle raportoi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun olin Ylen A-Studiossa kesät 1988 ja 1989, ilmapiiri oli aivan toinen. Silloin koko Eurooppa eli kommunismista vapautumisen huumassa. Sain tehdä jutut esimerkiksi DDR:n dopingista, Itämeren saastumisesta ja Tiananmenin aukion tapahtumista ilman minkäänlaisia poliittisia paineita esimiehiltä tai muiltakaan, vaikka Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Se oli mukavaa aikaa!
Ilmoita asiaton viesti
Alma Median Iltalehti heräsi nopeasti: ”Ylen toimitusjohtajan toiminta ei näytä hyvältä”
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201703012200078478_u…
Ilmoita asiaton viesti
Seuraava kysymys on:
Kuka painostaa Hesaria?
Jne…
Yle on suomalaisen median peili.
Ilmoita asiaton viesti
Melkoinen kuhina käy varmaankin parhaillaan toimituksissa kautta maailman MSNBC:n eilisestä jutusta, jossa väitetään Donald Trumpin ja hänen vanhan ystävänsä ja uuden kauppaministerinsä Wilbur Rossin harjoittaneen hämäräbisneksiä venäläisten oligarkkien kanssa. Kukaan ei halua miljardöörien juristiarmeijoita niskaansa, joten kaikki faktat täytyy tarkistaa moneen kertaan ennen kuin tätä luuta rupeavat ”vastuulliset” mediat kaluamaan. Vaan jokin kertoo minulle, että ”lannoitekeisari” Rybolovlevista ja muista veijareista kuulemme lähipäivinä lisää
http://www.shakesville.com/2017/02/donald-trump-wi…
Ilmoita asiaton viesti
Olen blogistin kanssa samoilla linjoilla. Työskentelin Ylessä jo Brezhnevin kaudella. Silloin piti olla uutistoiminnassakin varovainen idänsuhteiden vuoksi.
Perestroikan vuosina 1988-89 toimitin Australiassa Finlandia News -lehteä. Siellä sai todella ottaa kantaa Suomen asioihin ilman itsesensuuria. Palasin Suomeen ennen Berliinin muurin murtumista.
Silloin alkoivat todellakin vapauden tuulet puhallella. Tuolloinen Ylen pääjohtaja Reino Paasilinna ymmärsi ajan merkit. Hän käsitti, että silloin oli oikea aika aloittaa venäjänkeilinen palvelu Ylessä. Olin tuottajana panemassa alulle tuota toimintaa. Olen hyvin tyytyväinen seuraillessani nykyään Ylen venäjänkielisiä uutisia ja nettisivuja. Suomalainen näkökulma leviää sitä kautta Kremlin harmiksi myös Venäjän kansan piiriin.
Entä tämä nykyinen Ylen tilanne? Luin Helsingin Sanomien mainion analyysin. Olen samaa meiltä kuin HS-päätoimittaja Antero Mukka. Ylen päätoimittajat ja toimitusjohtaja pelkäävät politiikan ja talouden mahtimiehiä. Siksi ei pääministerin vakuutuskuorta eikä suomalaisten mahtimiesten Panama-sijoituksia saa läpivalaista.
Kuitenkin jopa EU on julistanut veroparatiisitoiminnan vastaisen taistelun keskeiseksi päämääräkseen. Tilanne ei siis ole terve Suomessa, joka on rankattu maailman sananvapauden ykkösmaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä vielä ikävämpi mahdollisuus on, etteivät pomot niinkään pelkää välineensä rahoituksen puolesta kuin yksinkertaisesti haluavat pimittää tietoja kavereistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oikaiskaa jos olen väärässä. Tietääkseni verosuunnitteluksi nimetty veroparatiiseihin perustettujen yritysten toiminta ei ole rikollista toimintaa Suomessakaan. Ei ainakaan toistaiseksi. Minunkin palkkani maksettiin edellisessä työpaikassani ja satunnaisissa hommissa vielä nykyisinkin veronkiertoon liitetyyn Luxemburgilaiseen pankkiin. Verot, pakolliset työnantajamaksut maksetaan kuitenkin normaalisti Suomeen. Tämä järjestely vain siksi, että kyseisen yrityksen pääkonttori palkkakonttori sijaitsee Luxemburgissa.
Toki asiasta voi ja pitää kertoa, jos siihen liittyy jotain laittomuuksia. Jos niitä ei ole niin Kivisen Late saattaa olla oikeassa.
Pitäisi osoittaa jotain tärkeää ja oleellista, eikä paljastella vain nimiä, joilla on yritys veroparatiisissa. Jotain lukuja ja mitä laitonta siihen liitty. Muutoin koko juttu menee sille samalle linjalle, jossa yritetään lietsoa herravihaa ja lisästä kateutta.
Asiaa voi tietty käsitellä myös niin, että voisiko verokikkailun jotenkin lopettaa ja Euroopankin maiden yritysten välinen veroalet lopettaa, jolloin ne käytännössä kilpailee toisiaan vastaan ja kiinalaiset korjaa silti potin.
Ilmoita asiaton viesti
Yle tai mikään muukaan media ei tietysti päätä, mikä on laitonta ja mikä ei. Luxemburgista, Belgiasta tai Irlannista käsin johdettu Euroopan kattava liiketoiminta on tietysti eri asia kuin esimerkiksi ketjutusten avulla Karibialle piilotetut rahakasat.
Veroparatiisivuotojen painaminen villaisella johtunee siitä, että se paljastaa verotuksemme kohtuuttomuuden. Tavalliset kansalaiset ja yritykset tuhlaavat rahaa kalliisiin yritysjärjestelyihin ja ottavat niin tehdessään riskin, koska he eivät muuten pärjää kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
Kivinen yrittää suojella kavereitaan ja Ylessä sellainen näyttää onnistuvan. Siksi Yle ei ole hyvä työpaikka rehelliselle toimittajalle enää tänä päivänä.
Ilmoita asiaton viesti
Yleisradion tehtävänä olisi jatkossa ”tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta”.
Jos persut saadaan tyytyväisiksi sillä, että tehtävään lisätään itsestäänselvyys suomalaisesta kulttuuriperinnöstä, mikäs siinä.
Hallituksen ja hallintoneuvoston asemaa varmaan kannattaisi vielä miettiä. On niin noloa, jos tämä(kin) laki joudutaan heti eduskuntavaalien jälkeen mylläämään uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikot ”vaalimassa kulttuuriperintöä” – yäk!
Ilmoita asiaton viesti
On itse asiassa hyvä, jos Ylen määräysvaltaa siirretään hallintoneuvostolle. Hallintoneuvoston jäsenet valitaan eduskunnassa puolueiden suuruussuhteessa. Se tarkoittaa sitä, että mukana ovat kaikki mielipidesuunnat ja oppositiolla on valtaa samalla tavalla kuin hallituspuolueilla.
Kaikkein vaarallisinta on, jos Ylen ohjelmapolitiikasta määrää hallitus tai jopa ensi sijassa pääministeri. Silloin ollaan samalla tiellä kuin Puola, Unkari ja jopa Turkki.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä nykyinen ”itsehallinto” on parempi, vaikka ei sekään tietysti Ylen puolueettomuutta takaa. Viime kädessä on kysymys siitä, että autoritaarisuus leviää suomalaisessa yhteiskunnassa. Puolueettomaksi ei voi jäädä kukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen seurannut tätä teatteria lähinnä säälien, sanoisin että saman propagandan tekijät riitelee keskenään ja uskottelevat muka taistelevansa sananvapauden puolesta.
Kertonee sen, että että talossa ei ole poikkeavia mielipiteitä edustavia, edes sen vertaa että heidän kanssaan voisi riidellä.
Mikä on sensuurin todellisuutta, kaikki kommenttini Uuteen Suomeen julkaistaan, Hesariin vain kolmas osa, vaikka pyrin siistimään ne tarkemmin.
Sensuuri iskee aina samoissa aiheissa, Ukraina, Venäjä ja propagandaan liittyvät aiheet.
On todella surkuhupaisaa, että sananvapautta sivuavia aiheita sensuroidaan eniten.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkan vielä samaa kommenttia, olen kommentoinut ja kirjoitellut lukija mielipiteitä lehtiin jo kohta 30 vuotta.
Ennen vanhaan sensuroitiin uskontoa, Israelia, juutalaisia, pakkoruotsia koskevia aiheita.
Nyt tilanne on muuttunut, uskonnosta, juutalaisista, Israelista ja jopa pakkoruotsista sallitaan lähes kaikki mielipiteet.
Tilalle on tullut Venäjä ja Ukraina sensuuri ja vahvimpana USA-EU liittouman yksipuolisen propakandan puolustaminen.
Oleellista on että koskaan Sanoma Oy, tai muukaan lehdistö ei ole myöntänyt sensuurin ja yksipuolisen uutisoinnin olemassa oloa.
Todettakoon vielä, että Neuvostoliitosta ja Venäjästä, on aina saanut kirjoittaa vapaasti.
Ennenvanhaan olikin tapana, että kun kommunistinen Neuvostoliitto oli ensin haukuttu perusteellisesti,niin kirjoituksen lopuksi arvosteltiin hallitusta joka estää Neuvostoliiton arvostelun.
Tämä suomettuminen oli siitä merkillinen asia, että samaan aikaan kun lehdet oli täynnä kommunisteja ja Neuvostoliittoa arvostevia kirjoituksia, meidän väitettiin olevan suomettuneita.
Oikea suomettumis määritelmä olikin, ”suomettuminen tarkoittaa sitä että politiikot ei haistattele Neuvostoliitolle”.
Suomettuminen ei tarkoittanut lehdistön vapautta, vaan vaatimusta siitä että politiikot noudattaa hyviä diplomaattisia tapoja.
Siitähän suomettumisessa nykyäänkin on kyse, kun politiikot ei haistattele Venäjälle niin lehdet väittää että nyt sitä ollaan taas suomettuneita.
Politiikkoja siis vaaditaan loukkaamaan Venäläisiä, mutta ei koskaan mitään muuta kansaa.
Ilmoita asiaton viesti