Uusliberalismia

ETYK 40 vuotta

Kesällä 1975 kotikaupungissani oli tekeillä jotain erikoista ja jännittävää, sen tajusi kymmenvuotias natiainenkin. Lehdet ja telkkari tursusivat tavallistakin enemmän Kekkosta ja toisiaan häpeilemättä pussailevia yrmeitä äijiä. Oli helppo havaita, kuka oli shown päätähti: Leonid Brezhnevin kulmakarvat ja möreä soperrus iskostuivat lähtemättömästi tajuntaan.

Itä-Euroopan kommunistidiktaattoreista tehtiin Helsingissä tasa-arvoisia keskustelukumppaneita, siihen asti ja sitten 15 vuotta myöhemmin he olivat taas lainsuojattomia. Ceausescu, Honecker, ketä heitä olikaan. Kekkonen oli huudattanut itsensä presidentiksi ilman vaaleja ja oli jo olemukselta ja käytökseltään heidän veroisensa.

Koko maailman sovjetisointi näytti olevan vain ajan kysymys. Samana keväänä 1975 amerikkalaiset oli ajettu nolosti pois Vietnamista, ja Helsinkiin saapunut heikko presidentti Gerald Ford oli ETYKissä vain pienessä sivuosassa. Porvarit nukkuivat yönsä huonosti ja siihen oli hyvä syy. Vuonna 1968 Brezhnev oli näyttänyt, ettei ihmiskasvoista sosialismia ollut olemassa: hän lähetti Tshekkoslovakiaan 500.000 miehen armeijan rauhanomaista vastarintaa kukistamaan.

ETYK ei tuonut minkäänlaista parannusta elämään kommunistimaissa. Se ei estänyt Vaclav Havelin vangitsemista eikä hyökkäystä Afganistaniin vuonna 1979. Kommunistit kiihdyttivät sotiaan ja asevarusteluaan kaikkialla maailmassa pitkälle 1980-luvulle asti.

Erityisen katkera vuoden 1975 muisto on virolaisille, latvialaisille ja liettualaisille. Jostain olen lukenut, että Baltian miehitystä vastustavat mielenosoittajat siivottiin tylysti pois Helsingin kaduilta. Mikään ei saanut pilata Brezhnevin ja hänen käskyläistensä suurta juhlaa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi suomalaiset muistelevat ETYKiä ylpeydellä.

Finlandia-talon juhlapuheet kertovat tänään, että Helsingissä sovitut periaatteet on Ukrainassa rikottu. Kun venäläisiä osanottajia ei päästetty ETYKin parlamentaariseen yleiskokoukseen, kysymyksessä on mitä suurimmassa määrin tynkäkokous. Jokin kertoo minulle, ettei ETYKin 50-vuotispäivää muistele kymmenen vuoden päästä enää kukaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan minäkin tuon päivän, kun pääosa juhlavieraista saapui. Se oli helteinen ja aurinkoinen. Helsingin keskustan kadut olivat monissa kohdin suljettu liikenteeltä ja Tuusulan väylällä kesti bussimatka Hyrylään kesäduunipäivän jälkeen kaksi tuntia. En ollut koskaan nähnyt moista liikenneruuhkaa aiemmin.

ETYK:n jälkeen kerrottin Hesarissa, että Kekkonen olisi halunnut tavata Brezhnevin vielä erikseen kahden kesken keskustellakseen jostain asiasta. Brezhneville ei tapaaminen käynyt "aikataulusyistä" ja Neuvostoliiton suurlähetystöstä ilmoitettiin, että Kekkonen on tervetullut saattamaan Brezhneviä lentokentälle häntä kuljettaneeseen autoon. Mietin silloin kuinka mitättömäksi Kekkonen itsensä teki odotellessaan kuin partiopoika linnan pihalla, koska herra saapuu noutamaan. Samoin tietysti pisti silmään, että miksi juuri Brezhnev? Miksei Gerald Ford?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Muistikuvani mukaan virolaisia mielenosoittajia kuvattiin suomalaisessa valtamediassa jonkinlaisina kylähulluina.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Niinpä. Näinhän oli vielä 1980-luvulla, kun heitä tuli Helsinkiin Baltic Star-laivalla. Silloin heitä vainosi esimerkiksi eräs Matti Vanhanen.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Puliukkoja siirreltiin Seutulan taakse jo pari viikkoa ennen kokousta. Siinä Pikkuparlamentin puistossa ja nykyisen baanan siltojen alla oli melkoiset pulituurijuhlat, Sorbaa, Nudikaa ja Carilloa juotiin janoisin huulin nuotion loisteessa. Melkein joka aamu Monosen pojat kävivät korjaamassa Tuonelaan menijöitä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Nuo sodat nähneet spurgut opettivat minulle elämän perusasiat. Heitä oli paljon leikkipaikallamme Ruoholahden sillan alla, muutama sata metriä nykyistä baanaa Pikkuparlamentilta Jätkäsaareen päin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Yleiseurooppalaisen kokouksen menestys oli ennen kaikkea Neuvostoliiton ja muiden sosialistisen yhteisön maiden johdonmukaisen ulkopolitiikan saavutus, etappi Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen XXIV istunnossa hyväksytyn Rauhanohjelman toteuttamisessa."

T.Bartenjev-Ju.Komissarov: Tridtsat let dobrososedstva, Moskova 1976, s. 211

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ehkä Moskova onnistui sinetöimään blokkijaon juuri Etykissä, ja Kekkonen puolestaan pääsi huipentamaan valtiomiestyönsä, mutta miksi läntinen maailma Yhdysvaltoja ja Isoa-Britanniaa myöten suostui osallistumaan moiseen teatteriin? Siis jos se oli teatteria?

Veikeää, että Etykistä (Etyj) on muodostunut Ilkka Kanervan ikioma profiiliareena, jolla moneen kertaan siipeensäkin saanut kiistelty poliitikko voi paistatella näytöksestä toiseen myönteisessä julkisuudessa!

Petteri Hiienkoski

Niin. Etykin päätösasiakirja oli taitavasti rakennettu kompromissi. Itä luuli voittaneensa. Lännelle asiakirjan kolmas kori oli troijalainen, jolla päästiin rautaesiripun taakse nakertamaan totalitaristista järjestelmään sisältä päin.

päätösasiakirjassa oli kolme koria, joista ihmisoikeuksia ja vapaata tiedonvälitystä koskenut kolmas kori osoittautui lopulta tärkeimmäksi. Asiat olivat tuolloin räjähdysherkkä aihe rautaesiripun takana eikä niitä siihen mennessä oltu vastaavalla tavalla saatu neuvottelupöytään.

Etyk-prosessin innoittamana useisiin Varsovan liiton maihin alettiin perustaa Helsinki-ryhmien nimellä tunnettuja, toisinajattelijoita siipiensä suojiin koonneita kansalaisliikkeitä ajamaan ihmisoikeusasiaa sekä edistämään ajatuksen ja ilmaisun vapautta. Ne saivat julkisuutta lännessä, jonka kautta informaatio palasi lähtömaahansa.

Rest is history.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset